PROMENADIGALLERIA
NÄYTTELYT
Lämpimästi tervetuloa!

——————————————————

TULEVAT NÄYTTELYT 2022

8.-26.1. Anja Luolajan-Mikkola muistonäyttely
29.1.-16.2. Olavi Suomela, Annika Kyrönseppä, Lena Binétruy
19.2.-9.3.Vuoden taiteilija Katja Antonoff
12.3.-30.3. Juho Järvi, Laura Pajunen
1.4.-27.4. Pekka Ryynänen
30.4.-18.5. Taru Tomperi
21.5.-8.6. Ilona Treiman
11.6.-30.6. Mervi Patala, Maria Haapakangas
HEINÄKUUN SULJETTU
5.8.-24.8. Satu Autero, Milla Kuosmanen
26.8.-14.9. Hyvinkään Taiteilijaseura
17.9.-5.10. Helena Junttila ja Heini Lehväslaiho
8.10.-26.10. Sini Kähönen, Jenna Kähönen ja Jone Mutka
29.10.-16.11. Liisa Björn
19.11.-7.12. Sini Suodenjoki
10.12.- JOULUMARKKINAT

——————————————————

                       AIEMMAT NÄYTTELYT

Tarina kuvin, sanat kuvina

Hyvinkään taiteilijaseuran näyttely Kuvan jälkeen kuva tutkii kuvataiteen tarinallisuutta 17 taiteilijan voimin.  Kuvasarja liukuu sarjakuvaan: missä kohtaa sijaitsee niiden rajapinta, onko sitä? Pienistä ruutusarjoista edetään kolmiulotteiseen keraamiseen tarinaan, sitten liikkuvaan kuvaan sekä suuriin piirroksiin ja maalauksiin. Välillä tarinaa kertoo yksittäinen teos, välillä teoskokonaisuus. Mitä teokset kertovat toisilleen, mitä katsojalle? Näyttelyn on kuratoinut sarjakuvataiteilija Hannele Richert.

Näyttely on esillä Hyvinkään taiteilijaseuran Promenadigalleriassa, osoitteessa Vaiveronkatu 10, ajalla 30.1.-17.2.2021. Galleria on avoinna ti—pe klo 10—18, la klo 10—15 ja su klo 10—18. Suosittelemme vkasvomaskin käyttöä.

 Näyttelyn taiteilijat

 Piela Auvinen, Elina Heiskanen, Jyrki Heikkinen, Juliana Hyrri, Noora Kaunisto, Raimo Kela ja Reijo Puranen, Maria Laakkonen, Salla Lehtinen, Maria Leppänen, Kati Leskinen, Minna Louhelainen, Helvi Mustonen, Heidi Naumanen, Olavi Suomela, Riitta Uusitalo, Ville Välikangas

Kuraattoritapaaminen 14.2.2021 kello 13-15. Tervetuloa!

TEOSPOIMINTOJA NÄYTTELYSTÄ

KEVÄÄN 2020 VIRTUAALINÄYTTELYT

HANNELE HEINO”Kerrostumia

”Mitä ihminen näkee ja mitä jää näkemättä”

Teossarja sai ajatuksellisesti alkunsa läheisen ystäväni kanssa käymistä keskusteluista, sekä yhteisistä kuvaus- ja kartoitusmatkoista vanhoihin kaivoksiin ja sodanajan bunkkereihin ympäri Etelä-Suomea. Maisemantutkimus, historian läsnäolo, paikkaan perustuva mielikuva, sekä intuitiona syntyvä vahva tunnekokemussekoittui pohdintaan omasta olemassaolosta ja sen merkityksestä.

Omassa työskentelyssäni historiaa huokuva paikka peilautuu ihmismieleen ja sen kerroksiin, jotka muotoutuvat osaksi työtä. Työskentelyni ja teosteni taustalla on luonnon tai ihmisen muovaamiin tiloihin jätetyt viestit tai jäljet, joita luonto on aikojen kuluessa jatkanut omalla tavallaan. Eroosio on kuluttanut pintoja ja luonto kasvattanut erilaisia kasvustoja. Ihminen on merkinnyt käyntinsä ja yhdessä luonnon jälkien kanssa synnyttänyt uuden visuaalisesti rikkaan maailman.

Työskentelyssäni en vain dokumentoi näitä tiloja ja jälkiä, vaan ne toimivat lähtökohtina tilan, pinnan, oman mieleni ja tunnemaailmani tulkinnalle, joka piirtämisen aikana saa visuaalisen muodon. Se mikä on jäänyt näkemättä, saattaa tulla nähdyksi kuvallisen prosessin avulla. Kerroksellisuus syntyy nykyhetken ja historian kohtaamisesta ja pinta saa uudenlaisen merkityksen. Teokset ovat lopulta kuin syväluotaavia päiväkirjamerkintöjä, mielenmaisemia ja tarinoita, jossa sisäinen maailma, sekä alitajuiset valinnat tietoisten valintojen rinnalla ovat muodostaneet uuden kuvan.

Teokset ovat kuivapastellitöitä, jotka ovat valmistuneet vuosina 2018-2020.

Tähän verkkonäyttelyyn valikoitui kaikista ”Kerrostumat” teeman teoksista kokonaisuus, joka on yksi tarinallinen matka. Tilaan ripustettuna, se olisi varmasti muotoutunut toisenlaiseksi. Teeman aiemmat näyttelykokonaisuudet ovat olleet esillä Helsingissä ja Porvoossa.

Olen valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta, asun ja työskentelen Vantaalla.

Hannele Heino

NIINA LAITONEN JA JENNI KALSOLA

YHDISTETTY PÄÄMÄÄRÄ

Teemme taiteilijoina ja opettajakollegoina paljon yhteistyötä. Asumme ja toimimme samalla paikkakunnalla ja myös opiskelimme molemmat Kankaanpään taidekoulussa, työskentelemme myös samassa työpaikassa. Yhteisnäyttelyn järjestäminen tulikin suunnitelmiin useampien yhdessä toteutettujen ryhmänäyttelyiden sekä -projektien jälkeen.

Näyttelyn teokset oli tarkoitus ripustaa käymään vuoropuhelua keskenään. Teosten välisen dialogin päämäärä oli nähdä maalaukset toisin silmin.

NIINA LAITONEN

Käsittelen ja tutkin luonnon ja ihmisen yhteyttä. Pohdin taiteeni kautta luonnon nykyistä tilaa ja kuinka kaikki olemme kytkettyinä toisiimme.

Niina Laitonen on valmistunut kuvataiteilijaksi vuonna 2003 ja ylempään AMK tutkintoon vuonna 2017. Järjestänyt yksityisnäyttelyitä ja osallistunut ryhmänäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla vuodesta 2001. Jäsenenä Suomen akvarellitaiteen yhdistyksessä, Ars-Hämeessä, Kuvastossa sekä on Taidemaalariliiton kokelasjäsen. Opettanut Forssan lasten ja nuorten kuvataidekoulussa vuodesta 2011.

JENNI KALSOLA

Maalaan teokseni raita kerrallaan yhdistäen historiaa ja nykyisyyttä. Maalausteni ihmisten identiteetti rakentuu koettujen ominaisuuksien ympärille. Teoksissani sekoittuvat henkilökohtainen elämäni ja kulttuuriperintö. Olemme kaikki eriäviä mutta kuitenkin yhteneväinen osa suurta kokonaisuutta.

Jenni Kalsola on valmistunut kuvataiteilijaksi Kankaanpään taidekoulusta (SAMK) 2002 ja Taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta 2009. Hän on pitänyt useita yksityisnäyttelyitä ja osallistunut lukuisiin yhteis- ja ryhmänäyttelyihin. Kalsolan teoksia on ollut esillä Varkauden, Lahden, Riihimäen ja Hämeenlinnan Taidemuseoissa.

NINA GRANLUND

Ensimmäinen
2019-2020, lyijykynä, 90×75

Toinen
2019-2020, lyijykynä, n. 90×75

 Kolmas
2019-2020, lyijykynä, n. 90×75

 Neljäs
2019-2020, lyijykynä, n. 90×75

Viides
2019-2020, lyijykynä, n. 90×75

Kuudes
2019-2020, lyijykynä, n. 90×75

Seitsemäs
2019-2020, lyijykynä, n. 90×75

NINA GRANLUND
”Seitsemän”

Näyttely koostuu suurehkoista lyjykynäpiirustuksista ja yhdestä veistoksesta, jotka ovat syntyneet vuosina 2019-2020.

Halusin tutkia piirtämisen prosessia silloin, kun ei ole selkeää piirtämisen kohdetta. Mitä tapahtuu kun vain piirtää – ilman jotakin itsensä ulkopuolella, katseen kohteena olevaa. Halusin kokeilla, miltä tuntuisi piirtää samalla tavalla kuin maalaan väreillä: isolle pohjalle, vailla suunnitelmaa, odotusta tai ennakkokäsitystä valmiista työstä.

On vaikea kuvata omaa sisäistä ajatus- ja kuvavirtaansa sanoilla. Se on yhtä vaikeaa kuin vaikka runon kääntäminen toiselle kielelle. Nuorena olin sitä mieltä, että helpompi melkein opetella se uusi kieli kuin yrittää kääntää. Nyt kun en ole enää yhtä uhmakas, voin yrittää.

Kun kynä on jo liikkunut paperilla ennen kuin ehtii ajatella mitään tietoisesti, alkavat kuva ja ajatus lomittua ja limittyä toisiinsa. Paperilla elävä kuvanpoikanen synnyttää ajatusta ja ajatus kasvattaa puolestaan kuvaa, ne keskustelevat keskenään ja vastailevat toisilleen. Kun viivat ja pyörteet paperilla alkoivat pyrkiä munan muotoon, alkoi työntekoon tulla ”järki”, ja samalla katosi epämääräinen piirtely. Muoto tuntui yhdistävän kaiken mitä olin viime aikoina lukenut, opiskellut, tutkinut ja havainnut. Muna on elämän ja uudestisyntymisen symboli, joka avautuu moniin suuntiin, monille tasoille. Paitsi pääsiäinen, siitä tulee mieleen myös esimerkiksi Kalevala ja seitsemän sotkanmunaa, jotka vierähtivät Ilmattaren polvelta mereen, ja niin syntyi maailma. Seitsemän on maailman uskontojen ja myyttisten kertomusten pyhä luku, siksi tein seitsemän munaa paperille. Ensimmäisestä piirroksesta tuli sarjan keskimmäinen kuva. Se on ihmisen paikka, silta, jossa henki ja aine yhdistyvät.

Samanaikaisesti syntyi muitakin kuvia, ja samalla tavalla: viivojen kokonaisuudesta alkaa hitaasti hahmottua jotain, joka alkaa avautua omassa mielessä. Joskus se joku muistuttaa mieleen painuneesta elävästä unesta, joskus jostain, mitä ei haluaisi katsoa. Ihminen on monitahoinen olento, herkkä ja särkyväkin. Mutta samalla valtavan voimakas, älykäs ja luomiskykyinen. Mikä ihmeellinen voima ja kyky ajatella, puhua, tehdä, luoda. Mutta millaisia ajatuksia, millaisia tekoja? Vallan väärinkäyttöä, väkivaltaa, mitätöintiä, alistamista? Toisen tai itsensä pieneksi tekemistä, kun voisi tehdä suureksi?

Olen valmistunut Taidekoulu Alfa-Artista vuonna 2015. Olen Hyvinkään Taiteilijaseuran jäsen. Asun Helsingissä, ja työskentelen siellä missä olen, mutta pääasiassa kuitenkin työhuoneellani Loviisassa.

13 kuolemansyntiä
Heikki Mäntymaa
valokuvia

 "…. kun haluan muuttaa jotain, 
otan pois, pienennän, vähennän –  
jotta kuulisin, minun on oltava hiljaa – jotta näkisin, minun on pysähdyttävä – jotta saisin, minun on menetettävä" on työs-
kentely metodini
”Neulansilmä vasempaan ja sataa oikeaan – anna mennä vaan”, 
riimitteli Bädding Somerjoki Bensaa suonissa–biisissään. Ja 
kuinka oikeassa olikaan. Vauhtisokeus sumensi ihmisten järkevän ajattelun. Villit halpalennot ja huviajelut olivat voimissaan. Ihminen ei ole tullut järkiinsä. Mitkään öljy tai muut 
kriisit eivät hillinneet vimmaista minä, minä – mulle, mulle  –ajattelua. Siksi valitettavasti pohjakosketukset ovat välttämättömiä elämän kokoisessa meressä.
Ämpäri- ja wc-pönttöteoksiani toin Hyvinkään taidekeskusteluun noin 30 vuotta sitten. Niille naureskeltiin oikein sydämen 
kyllyydestä. Täysin taka-alalle jäi teosteni viesti.
”Saastuminen tuhoaa Telluksemme”.
 ”Vedestä taistellaan öljyn loputtua”.
 ”Ne tulevat! Hakevat vielä puhtaat vetemme, vaikka väkisin.”
Surullista, mutta totta, ettemme halua nähdä edes taiteessa 
uhkakuvien todellista tilaa.

1. minä itse- onko muita 5. ilmasto muuttui- muutuinko minä 7. viimeiset lumet- tuntuiko missään 10.vauhtisokeus- tämäkö jäi käteen 11.luonto itkee- osaanko hävetä 6. ilmaston muutos- paska puhetta 13.viimeiset metsät- mitä vielä

 1. minä itse- onko muita
 5. ilmasto muuttui- muutuinko minä
 7. viimeiset lumet- tuntuiko missään
 10.vauhtisokeus- tämäkö jäi käteen
 11.luonto itkee- osaanko hävetä
 6. ilmaston muutos- paska puhetta
 13.viimeiset metsät-mitä vielä

 1.  minä itse- onko muita
 5.  ilmasto muuttui-muutuinko minä
 7.  viimeiset lumet-tuntuiko missään
 10. vauhtisokeus-tämäkö jäi käteen
 11. luonto itkee-osaanko hävetä
 6.  ilmaston muutos-paska puhetta
 13. viimeiset metsät-mitä vielä

 1.  minä itse- onko muita
 5.  ilmasto muuttui- muutuinko minä
 7.  viimeiset lumet- tuntuiko missään
 10. vauhtisokeus- tämäkö jäi käteen
 11. luonto itkee- osaanko hävetä
 6.  ilmaston muutos- paska puhetta
 13. viimeiset metsät- mitä vielä

1. minä itse- onko muita 5. ilmasto muuttui- muutuinko minä 7. viimeiset lumet- tuntuiko missään 10.vauhtisokeus- tämäkö jäi käteen 11.luonto itkee- osaanko hävetä 6. ilmaston muutos- paska puhetta 13.viimeiset metsät- mitä vielä

 1.  Minä itse- onko muita
 5.  ilmasto muuttui- muutuinko minä
 7.  viimeiset lumet- tuntuiko missään
 10. vauhtisokeus- tämäkö jäi käteen
 11. luonto itkee- osaanko hävetä
 6.  ilmaston muutos- paska puhetta
 13. viimeiset metsät- mitä vielä

 1. minä itse- onko muita
 5. ilmasto muuttui- muutuinko minä
 7. viimeiset lumet- tuntuiko missään
 10.vauhtisokeus- tämäkö jäi käteen
 11.luonto itkee- osaanko hävetä
 6. ilmaston muutos- paska puhetta
 13.viimeiset metsät- mitä vielä

 1. minä itse- onko muita
 5. ilmasto muuttui- muutuinko minä
 7. viimeiset lumet- tuntuiko missään
 10.vauhtisokeus- tämäkö jäi käteen
 11.luonto itkee- osaanko hävetä
 6. ilmaston muutos- paska puhetta
 13.viimeiset metsät- mitä vielä

1. minä itse- onko muita 5. ilmasto muuttui- muutuinko minä 7. viimeiset lumet- tuntuiko missään 10.vauhtisokeus- tämäkö jäi käteen 11.luonto itkee- osaanko hävetä 6. ilmaston muutos- paska puhetta 13.viimeiset metsät- mitä vielä

NÄLKÄ
Matkalla mielenterveysmaassa,
 kohtasin terveitä hulluja,
sairaita hoitajia,
epäonnnistuneita opettajia,
 kasvattajia, vanhempia.
Lapsi minussa huusi nälkää,
 janoa, ikävää.
kukaan ei kuunnellut, ei kysynyt.
 Miksi minun on paha olla.
 Yksikään käsi ei käynyt kädessäni.
 Ei silittänyt hiuksiani.
ei pitänyt sylissä.
 Tuska, suru ja häpeä
 tekivät pesänsä minuun.
 autioon taloon,
 tajuntani takatalvessa.
Minulla oli nälkä rakkautta,
jano hellyyttä,
 ikävä ihmistä.
 Matkalla mielenterveysmaassa.
___________________________________
Minun on nälkä.
 Nälkä sivistystä, hyviä tapoja,
 erilaisuuden hyväksymistä,
 ristiriitojen sietokykyä.
 Nälkä sitä kulttuuria,
 sitä sielun pintaa,
 joka kuuntelee ja välittää,
 antaa ja jakaa hyvää.
Sillä kovuudessa meidät on keitetty,
kiittämättömyydessä paistettu,
 sokeudessa kuorrutettu.
 Aineellista hyvää on kestänyt
 liian kauan. Vieläkin.
 Maan tavasta ja 
 saavutetuista edusita
 ei haluta tinkiä.
Siksi minun on nälkä,
jano, vilu.
Ikävä ja häpeä,
murhe ja avuttomuus.
 Vatsani kasvaa,
mutta sielu kevenee.
___________________________________